77. Päivä

Lauantai. Pääskyt kirkuvat koulun pihalla, hellettä luvassa, loma alussa, kyyneleet silmissä.

Illalla koulu oli vielä kerran kaunis kuin viime henkäystään ottava aurinko, joka mailleen painuu jo.



Tarina on päättynyt.

76. päivä

Perjantai. Aamulla olin kirkossa Rieskalähteen oppilaiden kanssa ja kirkonmenojen jälkeen menin vielä Pernoon tavaroita hakemaan. Eilisen "huutokaupan" jäljet näkyivät luokassa tyhjyytenä. Työkalut olivat lähteneet ja isot koneet, joita ei mukaan mahtunut, olivat saaneet lapun tulevasta kohteesta. Muutamassa oli teksti Aurajoki... nauratti.

"Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa, mut sano vaan se tuhanteen kertaan"
-Kotiteollisuus-

75. päivä

Torstai. Ei oppitunteja, vain kaksi jälki-istunnon suorittajaa. Heille jäi varmasti tämä jälki-istunto mieleen. Viimeinen jälki-istunto viimeisen opettajan kanssa koulussa, jota ei enää huomenna ole. Viime viikolla järjestettiin Pernon koulun illallinen Krookilan kotiseutukeskuksessa. Tilaisuus oli kaunis ja iloinen. Tunnelma oli iloinen, taustalla painoi kuitenkin suru ja haikeus.

"Rakastamme aivan kuin tarinaa olisi vielä jäljellä, onnellista loppua odotamme"
-Kotiteollisuus-

74. päivä

Keskiviikko. Tänään olimme viettämässä oppilaiden kanssa virkistyspäivää Ulapassa, Ruissalossa. Paistoimme makkaraa, pelasimme jalkapalloa, tasapainoilimme trapetsilla, mölkkyilimme ja nautimme kauniista alkukesän päivästä, rohkeimmat uivat ja saunoivat. Enää kolme päivää jäljellä ja loma on kaikilla päälimmäinen ajatus. Tämä loma on vain erilainen kuin aikaisemmat. Niitä ihmisiä jotka olivat ympärilläni nyt tai ennen, ei enää ensi syksynä ole arkipäivissäni. joitain heistä en enää ehkä näe koskaan tai jos näen, niin ei ole enää mitään sanottavaa tervehdyksen lisäksi. Joistain heistä sain hyvän ystävän, joistain mukavan työkaverin, johon voi verrata uusia.

73. päivä

Tiistai. Opettajakokouksessa minulle selvisi, että Pansion koulun Pernon yksikön viimeinen oppitunti tulee olemaan tänään. 8lk teknisen työn tunti on viimeinen oppitunti. Sen jälkeen ei ole enää oppilaita. Minä kuitenkin tulen vielä torstaina paikalle, ellei muuta määrätä.
Sanotaan: "Se joka ei osaa tehdä, opettaa" entä se, jolla ei ole edes ketä opettaa.

72. päivä

Maanantai. Viimeinen viikko. Joka päivän jälkeen kaikki on historiaa. Pihalla orava rakentaa pesää räystään alle, pääskyset lentävät kirkuen taivaalla, talonmies leikkaa nurmikkoa. Oppilaat viimeistelelevät kiireellä töitänsä.

71. Päivä

perjantai. Pesäpallo-ottelu opettajat vastaan oppilaat. Peli päättyi pedagogisesti korrektisti 4-4. Torstai oli Helatorstai ja siis vapaapäivä. Muuta en siitä päivästä tiedäkään.

70. päivä

Keskiviikko. Koulun pihalla on ilmestynyt sirkus hevosineen. Naureskelin itsekseni tilannetta. Minä, talonmies ja sirkus. Siinä Pansion koulun Pernon yksikkö. Viihdykettä riittää.

69. päivä

Tiistai. Koulun jälkeen pihalta kuului huutoa ja kiljahduksia. Pihalla oleva roskalaatikko oli jälleen täynnä oppilaita. Piha oli täynnä siderullia ja muuta terveydenhoitajan tavaraa. Muutama minulle tuntematon oppilas pakkasi reppuunsa kondomeja ja terveyssiteitä riemusta kiljuen. Kysyivät minulta, mitä nämä OB- ja Allways- laatikot ovat. Sanoin että viekää äidille, niin äiti kertoo. eivät luvanneet viedä. Mukaan lähti myös mahtavat määrät vanupuikkoja ja laastaria. Tuskin ne päätyvät kotiin asti. Kaadoin roskalaatikkoon teknisen työn luokan roskia ja kiinnostus tamponeihin ja terveyssiteisiin loppui, lupasivat siivota jälkensä ja niin tekivätkin.

68. päivä

Maanantai. Tällä viikolla alkaa taas viimeiset asiat. Tällä kerralla kaikki on lopullisesti viimeistä. Yksi, melkein 50 vuotta kestänyt tarina saa päätöksen. Keskiviikkona henkilökunta kokoontuu viimeisen kerran Krookilan juhlamummolaan. Viimeiset vuodet on vietetty erilaisia lopettajaisia ja hautajaisia. On aika haudata tämä tarina muistoihin ja jatkaa eteenpäin. Toisille on varmasti jäänyt katkera maku viimeisistä vuosista, toisille tämä on normaalia kehitystä. Itse olen ainakin oppinut työelämästä paljon tämän kevään aikana.