Tiistai. Pääsiäinen takana. Vain kolme rikottua ikkunaa. Se on jo melkein kun ei olisi mitään sattunut.
Ensin laitetaan kevääksi yksin jättimäiseen kouluun ja sitten sanotaan ettei syksyllä enää tarvita lainkaan. No tämä otetaan jännittävänä kokemuksena tietenkin. Eikä maailma tähän lopu tälläkään kerralla. Epävarmuutta tietysti vähentää se, että olen saanut kaksi virkaa Turun ulkopuolelta. Muualle kelpaa, muttei sinne missä on ollut töissä kahdeksan vuotta. Kertookohan se jostain?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vaikka minulla on vähemmän vuosia Turussa kuin sinulla, niin tunne on silti sama... Tosin tällä hetkellä en tiedä, kelpaanko (enää) muuallekaan.
VastaaPoistaHienoa, että töitä löytyi muualta.
VastaaPoistaKumman valitset?
VastaaPoistaTurulla on ongelmia, siitä se kertoo. Ei mistään henkilökohtaisesta. Pää pystyyn vaan!
VastaaPoistaKuinka pienestä se onkaan kiinni. Saat sijaisuuden, viihdyt, koet tekeväsi jotain tärkeää, tunnet yhteisyyttä, kehität työyhteisöä, verkostoidut koulun ulkopuolelle....tulee home. Ei ole enää sijaa majatalossa.
VastaaPoistaSuurin menettäjä tässä on Turun opetustoimi ja sen asiakkaat.
Kalle
Turku vetelee nyt niin suuria koulusuunnitelmia, että oppilaat ja opettajat ovat siinä pelkkä harmittavainen haittatekijä, joista on päästävä eroon.
VastaaPoista